Kehäkettuja

Tänään pakattiin auto ja suunnattiin poikien kanssa mätsäreihin. Luigin suhteen mulla ei ollut mitään odotuksia, koska ne olivat sen ensimmäiset ja samaten Timpan kanssa ei olla harjoiteltu pitkiin aikoihin.

Timin kanssa saatiin numero 8 ja Luigille 18. Ensimmäiset 5 minuuttia meni siinä, että L katseli joka suuntaan ja pyöri ympäriinsä haukkuen ja vinkuen. :-D Pian se kuitenkin rauhottui ja molemmat poitsut makoilivat tyytyväisinä odottaen omaa vuoroaan.

Timin kanssa mentiin ekana kehään ja pakko myöntää, että meni kyllä vielä huonommin kuin yleensä, haha. Timi oli hirveän kiinnostunut haistelemaan hajuja, ja kuten yleensäkin, silloin sitä ei kiinnosta mikään muu. Noh, saatiin odotetusti sininen nauha ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Luigi ehti syödä osan Timin numerolapusta, hups.

Pian olikin aika kiirehtiä Luikeron kanssa kehään, ja voi että miten hienosti tuo koira meni! Pöydälläoloa ollaan harjoiteltu ehkä muutaman kerran, mutta se oli siinä niin kuin kotonaan. Hampaiden tutkiminen, ravaaminen, yms. olivat kaikki ihan peruskauraa ja ansaitusti saatiin punainen nauha.

Sinisten kehässä oli 9 koirakkoa, joista Timi selviytyi viidenneksi. Harmitti vähän, kun tipahdettiin palkintosijoilta, mutta Timi ei kyllä taas hirveän hyvin käyttäytynytkään. Sen kanssa sitä minuun ja tekemiseen keskittymistä täytyy kyllä harjoitella.

Luigi vuorostaan alkoi väsyä aivan todenteolla ja kehässä kun meitä oli melkeinpä 20 punaisen nauhan saanutta, oli L jo aivan kyllästynyt koko touhuun. Mulla nauratti hirveästi, kun Liukuri meni maahan, istui, teki mitä vaan että olisi saanut namia, eikä olisi tarvinnut seisoskella paikallaan, se on nimittäin ihan tylsääää...! :D Tipahdettiinkin siis jo toisena pois kehästä, mutta uskon että se purutikku joka saatiin lohdutuspalkinnoksi, teki L:n paljon iloisemmaksi kuin pokaalit ja ruusukkeet.

Kaikinpuolin hieno päivä ja jos Luigi käyttäytyy parin viikon päästä pentunäyttelyssä yhtä hyvin, niin saa olla kyllä ylpeä lapsukaisesta!