Kysymyspostauksen vastaukset, osa 2.

Oletko ikinä pelännyt koiraa?
Olen. Viime kesänä, oltiin Timin kanssa aamulenkillä metsässä. Timi oli hihnassa, koska olimme niin lähellä asutusta, vaikken ajatellutkaan kenenkään siihen aikaan olevan ulkona. Yhtäkkiä kuulen hirveän rysähdyksen metsästä, ja kun käännyn katsomaan, näen suuren koiran juoksevan meitä kohti. Timi alkoi haukkua aivan tajuttomasti ja rauhoitteluista huolimatta ajattelin sen sekoavan ihan sillä sekunnilla. Yritin hätistellä toista koiraa pois ties millä keinoin ja ottaa sitä myös kiinni, muttei se antanut. Kuulin jostain kutsuhuutoja, mutta koira ei välittänyt niistä yhtään mitään. Siinä vaiheessa mulla meinas palaa käämi ihan tosissaan, kun se koira alkoi pemmuuttaan Timiä. Timi ulisi hädissään ja siinä vaiheessa koira alkoi näykkiä mun käsiä, jalkoja, ym. Timppa oli aivan paniikissa, sen pulssi oli ties mitä ja yritin poistua paikalta Timppa sylissäni, mutta koira vaan seuras meitä. Loppujenlopuksi se käveli ihan portaille saakka meidän perässä ja häipyi vasta jonkin ajan kuluttua. Tämän jälkeen Timi oli alussa tosi arka isojen koirien kanssa, mutta nykyään ihan fine, onneksi. :)

Pelkääkö Timi tai Luigi jotain?
Luigilla mitään varsinaisia pelkoja en ole huomannut. Timi jännittää joskus isoja koiria, muttei suoranaisesti pelkää niitä (johtuen ylläolevasta).

Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut?
Apua, saako tähän mainita vain yhden? Olen lukenut paljon hyviä kirjoja. Tykkään lueskella kirjoja, jotka perustuvat tositarinoihin, mutta samalla lailla menee myös kaikenlaista hömppää. Fantasia ja fiktio ei ehkä oo niin niitä minun juttuja, joskus luin kirjan, jossa hevoset lentelivät yms. mutta huomasin pian, etten tule enää ikinä lukemaan samankaltaista kirjaa.
Suomalaisista kirjoista, joita olen lukenut, pidän eniten Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän –teoksesta, sekä Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta. Ulkomaisia kirjoja joita suosittelen muillekin, on mm. 101 Syytä, Poika raidallisessa pyjamassa ja Schindlerin lista.
Opin lukemaan 5-vuotiaana ja siitä asti olen lukenut paljon kirjoja (olen mm. kerännyt jokaikisen Risto Räppääjän, jotta voin lukea niitä joskus mahdollisille lapsilleni). Minkään kirjan lukeminen ei oo mulle ongelma ja saan väännettyä kirjaesitelmän mistä tahansa, koska sisäistän kirjojen tarinan usein aika hyvin. Tänä vuonna aion panostaa enimmäkseen suomalaiseen kirjallisuuteen, koska ulkomaalaisia hömppäromaaneja on tullut luettua pari viime vuotta!

Miksi aloit kirjoittaa blogia?
Hyvä kysymys. Ennen tätä Timin blogia mulla oli oma lifestyleblogi, jonne kirjoittelin mitä sattuu neuleohjeista päivän vaatetukseen ja uusimpiin ostoksiin. Sinne en kuitenkaan hirveästi jaksanut kirjoitella mitään fiksua, vaan totesin, ettei se oo ihan mun juttu. Rakastan muiden blogien lukemista ja sitä, kun saa laitella ajatuksia jonnekin talteen. Kirjoitan päiväkirjaa, mutta halusin kuitenkin joskus jakaa ajatuksia muillekin ja saada kommentteja samankaltaisilta ihmisiltä. Olen tutustunut useaan ihmiseen blogin kautta ja saanut jakaa hyviä hetkiä muidenkin kanssa. Mikään ei ole bloggaamisessa parempaa kuin se, että joku kommentoi postaukseeni saatuaan hyvän fiiliksen kirjoittamastani tekstistä.

Mikä bloggaamisessa on parasta?(vastasin osan tuossa ylhäällä, joten tähän vaan tällainen pikavastaus.)
Saa jakaa ajatuksiaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin! On hauskaa myös jälkikäteen lueskella, mitä on tullut kirjoiteltua aiemmin. Lisäksi kirjoittamistaitoni ja tekstinlukutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti, vaikka kirjoitankin monesti meänkielellä ja käytän murteita.

Mikä Timin lempinimistä on koko perheen käytössä arkielämässä?
Timppa ja Tiki-tiki. Oonko muuten kertonut, että Tiki-tiki on meidän naapurin keksimä lempinimi? Se vaan jäi arkeen pyörimään.

Mä myös kutsun Timiä nimellä Pikku-Kuku ja Luigi on Iso-Kuku. Ne tulee siitä, että sanon usein "kuku täällä nukkuu?" (kuka täällä nukkuu).

Onko Luigilla muita lempinimiä kuin Luikero?
Alussa kutsuin Luigia aina Lui-nimellä, mutta nykyään useammin tulee Luigi. ”Luikero luikertelee”, on aika yleinen ilmaus meillä.
Mutta kysymykseen; mä sanon Luigia Luikeron lisäksi Liukuriksi, Luiksi, Luikiksi (Luikki), sekä Luuppikseksi (Luuppispuuppis). Meidän isän mielestä ”Luigi alas” (luiki alas) tai ”Luigi pihalle” (luiki pihalle) on ihan hirmu hauska juttu. :D
Niin ja joo, iskä sanoo Luigia myös Rasseliksi. Kun jackrusselit ovat russeleita ja brasilianterrierit brasseja, niin iskä on yhdistänyt ne ja siitä tulee Rasseli. Jepjep, se joka oli eniten Luigin tuloa vastaan, on keksinyt sille myös eniten lempinimiä. Hmm.. :D

Missä tahtoisit päästä käymään koirien kanssa?
Jossain vaeltamassa ja Ahvenanmaalla! Ehdottomasti. 

Kävin pari vuotta sitten Enontekiöllä vaeltamassa ja sinne voisin koirienkin kanssa mennä, sekä Etelä-Suomessa on tosi hienoja paikkoja. 6-luokan luokkaretkellä vierailtiin Ahvenanmaalla ja se on jättänyt muhun niin pysyvät jäljet, että varmaan sinnekin häätyy joskus mennä takaisin. Myöskin innolla odotan ulkomaanreissuja, jos vaan joskus Luikeron kanssa lähdetään Suomen ulkopuolellekin matkaamaan.

Haluaisitko tai pystyisitkö elämään kolmen koiran kanssa?
Olen miettinyt tätä paljon ja tästä aiheesta piti tulla tänne blogiinkin postausta, mutta vastaankin nyt tähän! Eli siis, lähiaikoinahan mun omistukseen ei todellakaan ole tulossa kolmatta koiraa. :D Kunhan Luigista saan kasvatettua fiksun aikuisen, niin oon hirmutyytyväinen. Rakastan pentuaikaa ja sitä, kun näkee millainen koirasta kasvaa, mutta odotan silti, että Lui tuosta vanhenee ja saa vähän järkeä päähänsä.
Kun kuvittelen elämää kolmen koiran kanssa ja sitä, että muutaman vuoden sisällä todennäköisesti muutan jonnekin muualle opiskelemaan, niin voin sanoa, että huhhuh. Tarvitsisin siihen rinnalleni jonkun muun myös koirista huolehtimaan, koska lenkitykset ja harrastukset vievät aikaa. En tiedä mikä se kolmas koira tulisi olemaan, mutta todennäköisesti joku harrastuksiin soveltuva koira ja silloin mulla olisi kova työ pitää kaikki nää kolme koiraa järjissään. Jos meille tänne tulisi vielä kolmas koira, siis kun asun vanhempieni kanssa, niin se olisi sitten isäni vastuulla ja hoidettavana.
Mutta se, että haluaisinko! Tottakai. Pienenä haaveeni oli vähintäänkin 12 koiraa.

Jos et jostain syystä enää pystyisi pitämään koiriasi (todella paha allergia tms.), tiedätkö mihin ne menisivät?
Luigi menisi ilman muuta takaisin kasvattajalle, joka pitäisi sen itsellään tai etsisi uuden hyvän kodin. Timiä tarjoaisin sedälleni, joka kovasti Timpasta tykkää, mutta jos hän ei ottaisi koiraa vastaan, niin yrittäisin saada T:n jollekin muulle tutulle tai sitten takaisin kasvattajalle. Haluaisin kuitenkin molemmat koirat jonnekin, missä tietäisin niiden voivan hyvin ja pääsisin mahdollisuuksien mukaan joskus niitä moikkaamaan.

Mitä sellaista tahtoisit osata mitä et vielä osaa?
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen käsilläkävely! Se on ollut mun haave jo pitkään. Rohkeus ei vaan vielä riitä, mutta ehkä jonain päivänä.
Vielä jonain päivänä opiskelen puhumaan Italiaa, sekä keittämään kananmunat oikealla tavalla. Kitaransoitto ois hieno taito oppia ihan kunnolla ja kirjoittamaan kauniisti, mun kirjoitus kun on vähän harakanvarpaita. Ja miksiköhän mun viherkasvit kuolee aina? Olis kiva oppia niitäkin hoitamaan. Ja heräämään silloin kun kello soittaa, eikä torkuttaa joka aamu kahtatoista kertaa.

Mikä sinusta tulee isona?
Heh, voi kun joku kertoisikin tämän minulle! Mulla kiinnostaa työ eläinten, lasten ja nuorten, mielenterveysjuttujen ja terveyden parissa. Mitään varsinaista ammattia en kuitenkaan tiedä.

Tiesitkö Timin tullessa teille, että tulisit sen aikana hankkimaan vielä toisen koiran?
En tiennyt. Silloin en tiennyt paljon mitään muutakaan koiraharrastuksista ym. en ikinä ollut kuullutkaan sertistä tai verijäljestä. Vasta kun Timi oli reilun vuoden, aloin kypsytellä mielessäni ajatusta toisesta koirasta ja siitä, kuinka paljon seuraa siitä olisikaan T:lle. Puolitoista vuotta tuli mietiskeltyä ja etsittyä oikeaa rotua, kunnes LuiLui löytyi.