Tässä maassa koirankoulutustapoja on varmasti yhtä monta kuin on koiriakin. Jokainen kertoo mielipiteensä, miten koiraa oikeasti pitäisikään kouluttaa ja miksi tämä tai tämä tapa on huono/hyvä. Se on mielestäni vaan rikkaus, koska voit aina kysyä ihmisiltä neuvoja ja vastaavasti voit ehkä jakaa osaamistasi muille.
Jokaisella koiralla on erilaisia motivoitumiskeinoja. Joku innostuu leluista, joku makupaloista. Mielestäni koiran koulutuksessa korostetaan välillä vähän liikaakin makupalojen merkitystä. Kyllä, ne varmasti toimii monella, mutta kuinka paljon muita hyviä motivointikeinoja jää käyttämättä kun tyydytään vaan makupaloihin? Meidän Timihän on ollut aina älyttömän huono motivoitumaan nameista. Pienenä sille kelpasi ainoastaan HHC:n kanakierteet, nykyään annan sille välillä HHC:n lammastikkuja (100 % lammasta - sopii ruokavalioomme). Yleensä kuitenkin jos halusin käyttää esim. illalla olevissa treeneissä namipalkkaa, niin en antanut koiralle aamuruokaa enkä edellisenä iltanakaan hirveän tuhtia annosta. Koiran siis piti olla "nälässä" ainakin aamupäivä, jotta se pystyi ansaitsemaan ruokansa/namit illalla. Varsinaista ruokaa en ikinä korvannut pelkillä nameilla, mutta vähensin tietenkin normaalin ruuan osuudesta namien osuuden!
Mitä huonoa niissä nameissa mun mielestä sitten on? Se nyt ensinnäkin, että useimmilla ihmisillä unohtuu se ruokamäärään suhteuttaminen ihan kokonaan. Jos koira saa oman ruokansa lisäksi hirveän kasan nameja treeneissä, niin pidemmällä aikavälillä se näkyy selvänä lihomisena. Jos koirasi motivoituu omista nappuloistaan, niin anna sen tehdä työtä ja palkkaa se sillä iltaruualla! Jos jokainen koira joutuisi tekemään töitä ruokansa eteen (vaikka ihan perus temppuja, seuraamista, ym), niin kehittyminen olisi väistämätöntä.
Lisäksi olen ihan varma, että kun koiraa palkataan vain nameilla/nappuloilla, niin se näkyy kyllästymisenä jossain vaiheessa. En yleistä tätä kaikkiin koiriin, mutta Timillä ainakin tapahtui niin. Luigi taas oli niin ahne tapaus, että sitä olisin varmasti voinut palkata aina pelkillä nameilla/iltanappuloilla. Luiginkin kanssa niitä nameja piti vaihdella, koska välillä toimi omat nappulat, välillä piti olla kalkkunankaulaa että koira edes huomasi minut tai komentamiseni. Koiran tehdessä jotain, sen suuhun tungetaan aina sitä yhtä ja samaa namia/nappulaa, niin kyllähän se kyllästyttää. Kun taas otat käteen lelun tai muun rätin, josta koirasi pitää, niin samalla vahvistat teidän välistä vuorovaikutustanne ja saat palkkaushetkestä myös yhteisen leikkihetken.
Siitä päästäänkin lelujen ja leikin merkitykseen. Varmaan kaikki nyt ajattelee, että joojoo, kyllähän minä leikin koirani kanssa ja mitä sie siellä selität, kaikki tietää tämän kaiken jo. No joo. Kysynkin vaan, että kuinka moni teistä oikeasti leikkii sen koiran kanssa, eikä vaan ole se automaatti joka heiluttaa/heittelee leluja? Laskeudutko koiran tasolle (siis henkisesti, noh, miksei fyysisestikin), riekut, konttaat, rellestät ja painit koiran kanssa? Niimpä, sitähän minäkin.
Ei se koiran kanssa leikkiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta siltikin esimerkiksi tästä postauksesta voi hyvinkin lukea sen, ettei kaikki osaa taikka halua leikkiä koiriensa kanssa. Ei uskalleta heittäytyä tai ajatellaan leikkimisen olevan turhaa, vaikkei se todellakaan sitä ole. Ei ole oikeasti parempaa tapaa vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta kuin leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Opetelkaa erilaisia leikkitapoja ja käyttäkää palkkana sitä leikkimistä. Monelle koiralle paras palkka oikeasti on se yhteinen leikkiminen eikä se ainainen namitus.
Miten leikkiminen toimii Timin kanssa? Jossain vaiheessa mulla oli tosi vaikea saada koira leikkimään mun kanssa. Oikeastihan ainoat lelut jotka sille kelpaa on pehmolelut, tyhjennetyt sellaiset varsinkin. Vasta sitten, kun oikeasti fyysisesti laskeuduin koiran kanssa lattialle, konttasin ja "painin" koiran kanssa, se saa vireen päälle ja on valmis tekemään minun kanssa juttuja. Lisäksi oon huomannut pari älyttömän hyvää palkkaa ja motivointikeinoa:
Kyllä, meidän Timi motivoituu ponkkareista ja nuista pikkupeikoista, joilla on harjatukka. Eihän se niillä yksin saa leikkiä, mutta minun kanssani.
Heräsikö teille lukijat jonkinlaisia ajatuksia, palkkauksesta tai motivoinnista? Miten sinun koirasi motivoituu parhaiten?
Ei se koiran kanssa leikkiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta siltikin esimerkiksi tästä postauksesta voi hyvinkin lukea sen, ettei kaikki osaa taikka halua leikkiä koiriensa kanssa. Ei uskalleta heittäytyä tai ajatellaan leikkimisen olevan turhaa, vaikkei se todellakaan sitä ole. Ei ole oikeasti parempaa tapaa vahvistaa omistajan ja koiran suhdetta kuin leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Opetelkaa erilaisia leikkitapoja ja käyttäkää palkkana sitä leikkimistä. Monelle koiralle paras palkka oikeasti on se yhteinen leikkiminen eikä se ainainen namitus.
Miten leikkiminen toimii Timin kanssa? Jossain vaiheessa mulla oli tosi vaikea saada koira leikkimään mun kanssa. Oikeastihan ainoat lelut jotka sille kelpaa on pehmolelut, tyhjennetyt sellaiset varsinkin. Vasta sitten, kun oikeasti fyysisesti laskeuduin koiran kanssa lattialle, konttasin ja "painin" koiran kanssa, se saa vireen päälle ja on valmis tekemään minun kanssa juttuja. Lisäksi oon huomannut pari älyttömän hyvää palkkaa ja motivointikeinoa:
Kyllä, meidän Timi motivoituu ponkkareista ja nuista pikkupeikoista, joilla on harjatukka. Eihän se niillä yksin saa leikkiä, mutta minun kanssani.
Heräsikö teille lukijat jonkinlaisia ajatuksia, palkkauksesta tai motivoinnista? Miten sinun koirasi motivoituu parhaiten?
LUETHAN MYÖS EDELLISEN POSTAUKSEN: ON KESÄ LYHYT NIIN KUIN HAAVE SAAVUTTAMATON, SIITÄ, MIKÄ OIS VOINUT OLLA TOISIN
Meillä kaikki koirat toimii parhaiten lelulla. Kaiken suorituksem jälkeen pidetään leikkihetki ja leikitään. Ruuan saa useasti jäljellä ja osa ruuasta menee jälkeen ja loppupalkkana on suljetussa ja piilotetussa rasiassa ruoka.
VastaaPoistaAina pidän palkan minun luona enkä heitä sitä kauas vaan vapautan ja annan patukan ja revitään sitä yhdessä jonka jälkeen annan koiran voittaa. Tämä siksi että koira kohdistaa palkan aina olevan minun luona eikä lähde muilta treenaajilta sitä viemään
Kuulostaa tosi hyvältä! Onni on koira, jota pystyy palkkaamaan myös lelulla tai leikillä, eikä niillä iänikuisilla nameilla. :)
PoistaMessi ei ole koskaan leikkinyt kovin innoissaan. Yleensä sille kelpaa jokin vanha vinkulelu, joka on vain sen pienen pienen hetken kiinnostava, jonka jälkeen ei enää ikinä koske siihen. Mutta, leikkimistä ollaan opeteltu! Noutaminen on hurjan hauskaa messin mielestä, mutta jos namit loppuu niin mielenkiinto myös. Myös "ota kii" (ottaa lelun ilmasta kiinni)on messin mieleen, mutta siinäkin on namipalkka. Kaikkein mieluiten messi tekee temppuja joka on sille paras leikkimuoto. Kovan vaivan olen kyllä nähny että Messi alkais leikkimään! Meillä on vähän omalaatuiset "leikit" mutta eikö se hauskuus ole tärkeintä? Paras palkkaus on Messille siis namit.
VastaaPoistaTattis on sitten ikuinen leikkijä jolle kelpaa vaikka tyhjä limsapullo....:)
Hyvä kuulla, että oot kuitenkin löytänyt ne Messille sopivat leikkimuodot vaikkei se ihan innokkain leikkijä olekaan! Ja hyvä, että se kuitenkin motivoituu nameilla niin pystytte harrastamaan. :-)
PoistaTuikku toimii sekä lelulla, että namilla, vähän tehtävästä riippuen :) Käytän sillä ihan sen normiruokaa, nappulaa palkkana, sen verran ahne. Maisa toimii pelkillä nameilla, mutta vaatii herkkuja. Klaara pääasiassa lelulla, jotkin tarkat asiat pitää merkata juustopalkalla.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä! Jo tuosta huomaa, miten erilaiset palkkiot toimii erilaisilla koirilla. :) Sulle on varmasti rikkaus, kun saat olla kolmen niin erilaisen koiran kanssa tekemisissä!
PoistaRiippuu paljon koiran luonteestakin, mikä palkkio on toimiva. Minulla on ollut lapinkoira Niilo, jolle riitti iloisella äänellä kehuminen ja taputus. Namia ei oikein edes malttanut ottaa, sitäkin kokeilin, mutta ei toiminut yhtä hyvin kuin kehu. Muidenkin koirieni kohdalla olen eniten käyttänyt kehumista, ne eivät ole edes osanneet odottaa mitään syötävää. Toki on poikkeuksiakin joutunut tekemään.
VastaaPoistaNaapuritalossamme asui Vilin aikaan nuori nainen kahden shelttinsä kanssa ja aina, kun näivät meidän Vilin, alkoi armoton räkytys. Niiden omistaja kyykistyi heti koiriensa puoleen ja alkoi syöttämään nameja. Silti toinen koirista siinä välissä aina haukkui ja sitten jatkui "palkitseminen". En ollut tuttu tämän naisen kanssa, mutta mieleni teki mennä häntä opastamaan. Oletan, että koirat haukkuivat Viliä (ja varmaan muitakin koiria) oikeastaan vain siksi, koska sitten saivat paljon nameja. Olivat ehdollistuneet sellaiseen toimintaan. Tuon omistajan olisi pitänyt palkita koiriaan, jos osasivat olla haukkumatta eikä palkita sitä haukkumista.
Viliä ei palkittu koskaan nameilla, mutta ei hälle muuta opetettukaan kuin arkitottelevuutta. Kehuminen riitti. nameja sai sitten kotona jostain älypelistä tai etsimällä piilotettuja nameja, silloin ne namit olivat toimivia palkkioita etsinnälle ja yleensäkin koiran aivotyölle.
Wuppe, meidän nykyinen koira, oli jo valmiiksi hyvät tavat oppinut. Lisäopetusta sai joissakin asioissa, mutta ilman sen kummempia palkkioita, Wuppe on jotenkin erittäin kuuliainen ja helppo koira.
Tämä on hyvä aihe, jota kannattaa kyllä pohdiskella. Miettiä, voisiko palkita toisin?
Erilaisille koirille toimii niin erilaiset jutut! Timikään ei välillä malta edes ottaa sitä palkkiota tai jäädä leikkimään kanssani, vaan kehun sitten sitä ja vapautan puuhailemaan omiaan. Mekään ei nykyään niin hirveästi opetella uutta, ylläpidän vaan vanhoja taitoja ja temppuja, joita osataan jo.
PoistaOnpa kyllä harmillista kuultavaa tuo kertomasti tarina shelttien omistajasta! Tajuaisivatpa ihmiset edes vähän miettiä tilanteita ja miten niihin on jouduttu, niin varmasti ymmärtäväisivät sitten itsekin mitä vielä voisi korjata.
Haha välillä mietin, että kovin moni täällä Laajalahdessa ei varmaan pidä mua kauhean täysjärkisenä tapauksena :'D Mulla ja Nanalla on nimittäin tapana aina välillä leikkiä meiän koirapuistossa, jahdataan toisiamme, painitaan ja riehutaan. Välillä toinen ottaa jonkun lelun jota toinen yrittää saada itselleen ja niin edelleen. Ei varmasti näytä kovin järkevältä, mutta se on hauskaa ja se riittää mulle.
VastaaPoistaNana palkkautuu tosi hyvin nameilla, ihan vaan omilla nappuloillaan since 2011 eikä ole näyttänyt mitään kyllästymisen merkkejä. Mätsärikehäänkään ei voi ottaa mitään "parempia" herkkuja: se kuumuu niistä liikaa :D Leluista se palkkautuu myös, mutta esimerkiksi ohituksissa käytän nappuloita lelun sijaan, koska lelu nostaa Nanan virettä ja tekemisen meininkiä, mikä ei ohitustilanteessa ole tarpeen. Sen sijaan "treenatessa" leikimme ja opettelemme juttuja lelupalkalla, varsinkin kun haluan saada Nanaa innostettua tekemään täysillä.
Kiinnostava postaus! :)
Tosi tärkeä huomio myös tuo, että "liian hyvällä" palkalla koira innostuu ihan liikaa! En siitä muistanutkaan puhua, kun Timin kanssa sitä pelkoa ei ole ( :D ). Hyvä että oot löytänyt ne teille sopivat keinot palkita Nanaa! Aina kun me mennään koirapuistoon niin tuntuu ettei siellä oo ketään ja saan sitten vaan itse leikkiä ja painia Timin kanssa, että se suostuu tekemään vähän muutakin kuin haistelemaan.. :D
Poista